perjantai 9. syyskuuta 2011

Yliopistomaailmaan

Tänään ja maanantaina olen olevinani suuri koulutusorganisaattori. Tapaan kirjailijoita, saattelen heitä nauhoitukseen, jossa he saavat kertoa omasta kirjailijantaipaleestaan. Heitä jännittää osallistua videointiin, joten olen rauhoitellut heitä kertomalla, että kaikki menee hyvin. Minä olen paikalla ja olen valmistautunut esittämään stimuloivia kysymyksiä, jotka luonnollisesti ovat syvällisempiä ja oivaltavampia kuin heille esitetyt kysymykset keskimäärin. Paikalla on myös tekninen henkilökunta joka huolehtii vempainten toimivuudesta.

Tosiasiassa minä en vielä tiedä missä tuo laitos sijaitsee. En ole koskaan tavannut teknistä henkilökuntaa, joka juuri lähetti viestin, että opettelee tallennussysteemin siinä samalla tänään. En ole koskaan tehnyt kirjailijahaastatteluja. Onneksi on reittihaku, joten ehkä minä löydän paikalle, kun lähden hyvissä ajoin. Netistä olen katsonut kuvia, joten ehkä minä tunnistan kirjailijatkin. Ei mitään hätää, jos ei omat voimat riittäneet, laulaa Samuli Edelmankin. Toivottavasti kirjailijat ovat samaa mieltä sitten kun haastattelu on purkissa. Toivottavasti kaikilla on verokortit mukana.

Share/Bookmark

3 kommenttia:

  1. Kirsti, olen kuulunut monta vuotta, lähes koko opiskeluaikani tekniseen henkilökuntaan, joten tämmöisiäkin ne voivat olla. Kirjailijoita tunnetkin jo ennestään. Sinä siis selviät loistavasti!

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!