sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Menikö hermo pipariksi?



Lohduttauduin siis leipomalla Hildegard Bingeniläisen hermopipareita, kuten lupasin.
Hildegard sanoo niistä:
Syö näitä usein ja ne rauhoittavat kaiken sydämen ja mielen katkeruuden ja kuulosi ja aistisi avautuvat. Mielestäsi tulee iloinen, aistisi puhdistuvat ja harmilliset mielialat vähenevät.

Söin taikinaakin. Odottelen siis ihmeellistä kirkastumista.

****

Salla oli lukenut Ristiaallokkoa, kiitos palautteesta! Kuten Sallakin huomaa, asia on edelleen ajankohtainen. Vanhoillislestadiolaiselta papilta on viety puheoikeus seuroissa, koska hänen vaimonsa on vihitty papiksi. Trilogiaani kannattaisi ehkä markkinoida paikkakunnilla, joissa on naispappeuskiehuntaa. Taannoinen vastaanotto Huittisissa kertoi, että asia ihan oikeasti kiinnostaa kirkkotaviksia.

Share/Bookmark

9 kommenttia:

  1. Nuo piparit on ihania, pitäisipä taas tehdä satsi... ;) Ohjeessani lukee että niitä pitäisi syödä vähintään neljä päivässä, mutta yleensä kaksi pellillistä kestää vain noin kolme päivää - jos sitäkään!

    VastaaPoista
  2. Kyllä nuo piparit varmaan toimii, neilikka lievittää kipuja ja rentouttaa, muskotissa taasen on psykoaktiivisia aineita jotka isoina annoksina aiheuttaa tosi epämiellyttäviä oireita, mutta kenties pikkuruisina annoksina vaan kevyesti rauhoittavat tms. :)

    Voi hitto, nyt mun tekee mieli piparkakkutaikinaa...

    VastaaPoista
  3. Anu, piparit ovat tosiaan parasta taikinana. Ja kiitos tietopläjäyksestä mausteisiin liittyen.

    Ill, ai sinä olet oikein konkari. Minä luulin, että niitä saisi syödä enintään neljä tai viisi.

    VastaaPoista
  4. Sama täällä,nyt pitää tehdä taikinaa ja näitä ihania pipareita. Teen yleensä vähintään tupla-annoksen. Ja odota aina yhtä ahkerasti älyn kasvavan ja hermon pitävän.
    - Ristiaallokkoa tuli minullekin heti mieleen tuon järkyn uutisen luettuani.

    VastaaPoista
  5. Huomasin, että sinun ohjeessasi on puolet enemmän sokeria. Pitääkin tehdä toinen satsi ja kokeilla sitä...

    VastaaPoista
  6. Onnea tasa-arvon ja Minna Canthin päivän johdosta. Tämä asia sopisi edelliseen blogitekstiisi kommentiksi, mutta päivän kunniaksi laitan tähän.
    Minna Canth arvelee,että moni pääsee elämässään helpommalla kuin hän, mutta ei hän ole vaihtamassa osaansa kenenkään kanssa.
    Hän kirjoittaa: "Minä uskon ..., että me, jotka tässä köyhässä Suomessa olemme kirjailijatoimeen kutsutut, saamme ... kestää ja kantaa enemmän kuin muut. Se on tarpeellista, sillä meidän henkinen ja siveellinen kehityksemme ei ole merkityksestä ainoastaan meille itsellemme, vaan koko kansalle. Sentähden rukoilkaamme: Elä anna rikkautta, loistoa, maailman iloa, koska voisivat ne meitä houkutella pois oikealta tieltä. Anna ristiä, kärsimystä, taistelua, mutta katso, ettemme vaivu niiden alle, tule avuksi, kun hätä on korkeimmillaan."
    Siitä huolimatta Salme toivoo sinulle rikkautta ja loistoa.

    VastaaPoista
  7. Noita pipareita saisi syödä aika tukevasti jotta muskotista saisi jonkinlaisen huumaavan vaikutuksen. Ja se on aika pahaa isoina annoksina (muistan ekan kerran kun maustoin valkokastiketta lasagnea varten, hyh). Mun pipareista tulee "jostain syystä" aina aika suuria, yli 5 cm halkaisijalta, usein jopa 8. Siksi ne eivät pitkään säily... O.o

    Tuo Minna Canthin teksti kuulostaa vähän kuin siltä sadulta piparkakuista ja rinkeleistä. Ja kun pipareita tässä on maiskuteltu ja tullaan vielä maiskuttelemaan (en ole saanut vielä taikinaa aikaan mutta ainekset löytyy). Minusta rikkautta, loistoa ja maailman iloa saa olla, mutta sopivassa määrin. Mieluummin sydämen rikkautta ja esim. joulukuusen halpaa mutta kaunista loistoa, ja jos kerran vuodessa pääsee näkemään suurkaupungin ihmeitä. :) Ei pelkkä kurjuudessa ja köyhyydessä eläminen pidä kaidalla tiellä, ei. Tarvitaan jotain jotta ne ideat ja luovuus voivat kasvaa suuremmiksi kuin pelkät lähiympyrät.

    VastaaPoista
  8. Muistan, että jossain vaiheessa koululaisilla oli villitys huumata itsensä muskotilla. Kuulosti työläältä. Viisaasti puhut ill kohtuuden merkityksestä ja ilon ja loiston merkityksestä. On tärkeä osata ruokkia sielua sopivassa määrin.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!