sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Annekaan ei lihonut

Huhu kertoo, että Viisikoista on tehty nykylapsille sopiva versio, josta on karsittu rasistisia ja seksistisiä ilmauksia.

Mitä mieltä olette, pitääkö tällaisia uusia, salonkikelpoisia painoksia tehdä vanhoista klassikoista? Miten suuri vaara siitä on lapsille, jos kirjassa on meidän katsantokannastamme tarkastellen vähän outoja asenteita kotirouviin, mustalaisiin ym. liittyen?

Kun olin kymmenen kieppeillä, Viisikot oli parasta mitä tiesin. Jostain syytä muut Blythonin kirjat eivät olleet yhtä hyviä mielestäni. Mikä ihme on Viisikoiden salaisuus, sitä olen miettinyt moneen kertaan, mutta en minä sitä nytkään keksi. Ellei salaisuus ole siinä, että koko ajan siinä syötiin, mutta kenelläkään ei ollut koskaan paino-ongelmia.



Share/Bookmark

13 kommenttia:

  1. Ei missään nimessä siloteltuja versioita Viisikoista, minulle ainakaan :) Vietän parhaillaan Viisikko-kesää ja yhtä ihania ne ovat nyt kuin lapsenakin <3

    Minä en ole tainnut edes lukea Blytonilta muuta kuin Viisikoita.

    VastaaPoista
  2. Minä taas en tykännyt Viisikoista lainkaan niin paljon kuin Salaisuus-sarjasta. Ja siinä parasta oli tietenkin suuresti ihailemani Pulla, jonka ylipaino ei ollut suinkaan ongelma vaan suoranainen ylpeydenaihe. :) Minä tosin olin alipainoinen luikku, en tiedä olisinko sitten alitajuisesti kaivannut lisää lihaa luiden päälle...?

    VastaaPoista
  3. ”Ellei salaisuus ole siinä, että koko ajan siinä syötiin, mutta kenelläkään ei ollut koskaan paino-ongelmia.”

    Kirjoissahan ei kerrota kuinka paljon itse kukin painoi, ei ainakaan minun muistaakseni. Olen aivan varma siitä, että näimme ihan erinäköiset Viisikot, vaikka olemme lukeneet samat kirjat.

    Sitten se sanasaivarteluosuus: Paino ei ole ongelma vaan se miten erikokoisiin ja erinäköisiin ihmisiin suhtaudutaan ja asennoidutaan. Asenne voi olla jo ongelma tai ainakin aiheuttaa ongelmia.

    Lähi-ihmiseni palasi juuri äskettäin amerikan matkalta. Eräs seikka joka teki kuulemma häneen suuren vaikutuksen oli se, että siellä jätetään ihminen rauhaan ja hän saa olla minkänäköinen ja –kokoinen hyvänsä. Siellä oli todella isoja ihmisiä, hän kertoi, jotka eivät meillä ehkä saisi edes työpaikkaa kokonsa vuoksi, ihonväristä puhumattakaan.

    VastaaPoista
  4. Villasukka, jääväthän ne sensuroimattomat versiotkin tietenkin olemaan, vaikka tehtäiskin näitä korrekteja nykymakuun.

    Vera, miten minulta on voinut mennä tuommoinen Pulla ohi. Pitäisköhän etsiä nyt käsiin.

    Anonyymi, no ei kerrota ei, mutta kansikuvissa on neljä laihaa lommoposkista lasta ja yksi tuuheaturkkinen koira, siis noissa minun versioissani. Ja samaa mieltä siinä, että paljon olisi asenteissa korjaamista siinä miten erilaisiin ihmisiin suhtaudutaan. Vaan ikäsä sanoa, että kyllä se painokin jonkin sortin ongelma on, kun tietyn rajan yli mennään. Tietenkin se raja voi olla vähän eri kohdassa eri ihmisillä.

    VastaaPoista
  5. Minä en ikinä jaksanut lukea ainuttakaan Viisikkoa, vaikka kaikki muut vastaavat sarjat luin. Jopa Neiti Etsiviä lähes satakunta, vaikka ne varmaan kirjallisesti jäävät kauas Viisikoiden taakse. En tiedä, mikä Viisikoissa sitten ärsytti. Tuskin ainakaan jatkuva syöminen, sillä olin lapsena todella herkkujen perään (nykyäänkö sitten en...).

    Monissa lastenkirjoissa on pullukoita. Mielestäni Neiti Etsivässäkin. Mutta siihen kuuluu aina se vanha klisee: lihava on leppoisa. Ei koskaan se sähäkkä sankari.

    VastaaPoista
  6. Pitää olla niin poliittisesti korrektia että! Totta puhuen, aikuisethan niistä loukkaantuvat eivätkä lapset. Lapsethan eivät usein ymmärrä asioita yhtä "typerästi" kuin aikuiset, vaan ihan omalla tavallaan. Tai siis tällainen kuva minulla on, vaikka en mittään lapsista ymmärräkkään.

    VastaaPoista
  7. Ei se maailma tai historia sillä muutu, että menneiden aikojen asenteita ja suhtautumista yritetään jälkikäteen siloitella. Minusta oli ainakin lapsena ihana lukea vanhoja satuja ja löytää niissä vilahtelevia outoja tapoja tai ajatuksia. Ihmetellä, millaisia asioita lapsille on ennen kerrottu. Kyllä sitä jo lapsenakin tunnisti vieraan myös itsenäisesti, mutta äidin kanssa näistä saduista käytiin joskus mielenkiintoisia ja pitkiä keskusteluja.

    VastaaPoista
  8. Maija, kiinnostavaa, että Viisikot eivät ole sinuun uponneet. Onhan se tavallaan positiivista, jos lihava on edes leppoisa, itse muistan kirjoja, joissa lihavalapsi oli aina mukavuudenhaluinen tylsä kitisijä.

    Hauskaa, että klassikoiden peukaloinen ei siis täällä saa paljonkaan puoltoääniä.

    Anne ja Ally, tuotte kyllä ihan varteenotettavan pointin esiin. Ehkä sillä voisi olla kasvatuksellisia tehtäviä, että on vanhoja kirjoja, joissa on outoja asenteita.

    VastaaPoista
  9. Komppaan Maijaa: inhosin Viisikoita. Ne olivat liian reippaita, liian tekopirteitä ja ratkaisuineen liian ennalta aavistettavia sille introvertille melankoliaan taipuvaiselle, luonnostaan lihansyöntiä karttavalle lapselle, joka joskus olin.
    Mutta asiaan: klassikoiden muuntelu pitäisi lailla kieltää. Kirja on aina oman aikakautensa tuote. Hyvä lastenkirjaklassikko uppoaa iPhone-aikakaudenkin lapsiin, olivatpa kieli ja asenteet miten vanhahtavia tahansa.
    Missäs muuten ne Grimmin sadut kiellettiinkään? Hurjia ne ovatkin, näin aikuisen silmäkulmasta.

    VastaaPoista
  10. Grimmin sadut minullekin tuli mieleen, että niissä vasta asenteita on. Äitini luki minulle niitä iltasatuina, mutta hyppäsi aina julmimpien satujen yli. Kerran, kun olin kahden hoitotädin kanssa, höynäytin hänet lukemaan ne pahimmat stoorit. Eikä jäänyt minkäänlaista traumaa, paitsi äidille, joka vieläkin päivittelee tapahtunutta...

    Ja Viisikoista, minäkään en kyllä enää niistä välitä. Siis joidenkin lastenkirjojen hehku ei ole aikuisuudessakaan haihtunut, mutta Viisikot eivät kuulu tähän kastiin. Silti kymmenen korvilla ne olivat ihan oikeasti parasta mitä tiesin.

    VastaaPoista
  11. Asian vierestä: Muistelen, että Anni Swanin tms. vanhoissa kirjoissa hemmotellut kitisijät olivat yleensä kalpeita, laihoja ja sairaalloisia. Sitten, kun he muuttuivat kiltimmiksi/reippaammiksi, he rupesivat heti myös pulskistumaan. (Elleivät sitten kuolleet pois.)

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!