torstai 20. joulukuuta 2012

Kirjailija kummittelee jo malttamattomana!

Tämmöisestä Bridging Baltic hankkeesta on siis kysymys. Olen yksi hankkeen turkulaisista taiteilijakummeista ja suojeluksessani on erityisesti Wäinö Aaltosen koulu. Mietin yötä päivää kaikkea jännää mitä voisimme tehdä. Olen jopa soitellut ihmisille, mitä en yleensä tee kuin äärimmäisessä hädässä. Mutta kun ihminen on oikein innoissaan, se tunnetilana on oikeastaan yllättävän lähellä äärimmäistä hätää.

Nyt on menossa pöllyävä ideointivaihe. Lukujurtta kouluun. Reetta ja linnan vangit teemaisia kirjoittajapajoja Turun linnaan, hälytys siihen suuntaan suoritettu. Juttutalkoohälytys on tehty. Kirjallisuuslehti Vinski lienee mukana kuvioissa.  Ja eikö olisi ihan jees, jos vuoden saldo koottaisiin julkaisuksi, tai jos oppilaat toimittaisivat omaa kirjallisuuslehteä.

No niin, tässä vaiheessa en ole köyhä enkä kipeä. Yksi mentorointi tänään. Sitten vähän pyyteetöntä hyväntekeväisyyttä kehiin, ja sitten kohti joulua.

Jos joku odottaa minulta joulukorttia, joutuu tänäkin vuonna pettymään. Korttirahat ja muutkin joutilaat rahat menevät eettisinä lahjoina maailman ääriin, kiitos teille!

Share/Bookmark

2 kommenttia:

  1. Sikäli joulukorttien lähettämättömyys on ihan fiksua, kun ihminen helposti huomaa vain sen mikä jää puuttumaan. Eli kun ei edes aloita lähettämään kortteja niin oletetut vastaanottajat eivät koskaan joudu kokemaan pettymystä siitä, ettet ole lähettänyt heille korttia. Nyt kaikki maailman ihmiset voivat ajatella positiivisesti niin kuin minäkin, että olisit kyllä lähettänyt kortin, jos vain olisit sellainen kortti-ihminen.

    VastaaPoista
  2. Olen kyllä ajatellut, että voisin sillä tavalla ryhtyä kortti-ihmiseksi, että joskus lähettelisin kortteja ihmisille joille minulla oikeasti on jotain sanottavaa. Vaikka ihan pienikin tervehdys.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!