Olen somessa seurannut kadehdittavaa Pojatkin lukee kampanjaa. Hienoa, että tällainen idea on syntynyt ja saanut tuulta siipiinsä. Voi, kun syntyisi myös tyttöjen lukemista edistävä kampanja.
Totta kyllä, tyttöjen lukeminen on paremmalla mallilla kuin poikien, mutta kyllä sitäkin voisi hiukan tukea.
Voin olla väärässä, mutta minusta on pitkään näyttänyt siltä, että lukemisesta on tullut menestyvien nuorten naisten harrastus. Eikä se oikeastaan kaikille ole edes harrastus, vaan vapaa-ajalla suoritettavaa opiskelua, valmentautumista tulevaa varten. He ovat oppineet, että kirjoja lukemalla saavuttaa taitoja jotka ovat hyödyksi myöhemmissä opinnoissa ja yöelämässä ja myöhemmin työelämässä. Monissa lukukampanjoissa mielestäni painotetaan kuinka paljon hyötyä lukemisesta on. Nuori, joka haluaa pärjätä kilpailussa, pätevöityä elämässä, lukee kirjoja.
Okei, tämä kaikki on hyvästä. Mutta meillä on aina myös lapsia ja nuoria, jotka joutuvat vain selviytymään elämässä, syystä tai toisesta. He ovat köyhiä. Puuttuu pääomaa joko aineellista, henkistä, tai emotionaalista. Joko jotain noista, tai kaikkea yhdessä.
Tällaiset ihiset eivät pärjää koulussa, vaan lusivat koulua. He odottavat ja toivovat, että löytäisivät jostain pienen raon josta livahtaa karkuun, joko aivan konkreettisesti tai sitten mielikuvissa.
On lapsia ja nuoria, jotka ovat tavalla tai toisella heitteillä. Aikuiset eivät näe heitä, eivät jaksa kohdata heitä, koska ovat niin kiinni omissa haasteissaan tai ongelmissaan. Ehkä tätäkin ryhmää voisi yrittää lähestyä kirjoin?
En ajattele varsinaisesti selkokielisiä kirjoja, mutta rohkaisevia, lämminhenkisiä selviytymistarinoita, jotka on kirjoitettu vetävällä helppolukuisella tyylillä. Voisi olla myös ihmissuhteita ja rakkautta ja luottamusta oikeudenmukaisuuden ja hyvyyden voittoon. Mikä voi tämän nykyisen ajan hengen keskellä tuntua todella lällyltä, koska kuka tahansa näkee jo otsaluullaan, ettei elämässä käy niin. Siksikin tällaisten kirjojen lukemiseen pitäisi kannustaa.
Puhutaan etsivästä sosiaalityöstä. Siis siitä, että ei odoteta ongelmatyyppien varaavan aikaa vastaanotolle, vaan lähdetään hakemaan niitä ja pyritään luomaan näihin ihmisiin kontakti jotta heitä voitaisiin auttaa. Mietin olisiko sieltä suunnalta omittavissa asennetta ja menetelmää jolla voisi tehdä etsivää kirjallisuustyötä. Siis etsiä lapsia ja nuoria, jotka eivät lue, ja yrittää auttaa oikeita kirjoja oikeiden lukijoiden luokse.
Joo tiedän, on kirjavinkkarit. Ja arvostan kirjavinkkausta. Mutta sen oheen ehkä voisi yrittää luoda jonkin toisen menetelmän, tällaisen kohderyhmätietoisemman. Siis etsiä ne, jotka eivät oikein jaksa kiinnostua ja lukea. Ja me voisimme huolellisemmin miettiä miksi he eivät lue.
(No itsestään selvä vastaushan on, että kun tarjolla on viihde-elektoriniikka ja paljon harrastuksia. Mutta missä määrin lukemattomuus johtuu siitä, ettei löydy kiinnostavaa kirjaa? Sekin on nimittäin mahdollista, että jotkin kirjat eivät kiinnosta, kun sitten taas joku toinen kiinnostaisi.)
Totta kyllä, tyttöjen lukeminen on paremmalla mallilla kuin poikien, mutta kyllä sitäkin voisi hiukan tukea.
Voin olla väärässä, mutta minusta on pitkään näyttänyt siltä, että lukemisesta on tullut menestyvien nuorten naisten harrastus. Eikä se oikeastaan kaikille ole edes harrastus, vaan vapaa-ajalla suoritettavaa opiskelua, valmentautumista tulevaa varten. He ovat oppineet, että kirjoja lukemalla saavuttaa taitoja jotka ovat hyödyksi myöhemmissä opinnoissa ja yöelämässä ja myöhemmin työelämässä. Monissa lukukampanjoissa mielestäni painotetaan kuinka paljon hyötyä lukemisesta on. Nuori, joka haluaa pärjätä kilpailussa, pätevöityä elämässä, lukee kirjoja.
Okei, tämä kaikki on hyvästä. Mutta meillä on aina myös lapsia ja nuoria, jotka joutuvat vain selviytymään elämässä, syystä tai toisesta. He ovat köyhiä. Puuttuu pääomaa joko aineellista, henkistä, tai emotionaalista. Joko jotain noista, tai kaikkea yhdessä.
Tällaiset ihiset eivät pärjää koulussa, vaan lusivat koulua. He odottavat ja toivovat, että löytäisivät jostain pienen raon josta livahtaa karkuun, joko aivan konkreettisesti tai sitten mielikuvissa.
On lapsia ja nuoria, jotka ovat tavalla tai toisella heitteillä. Aikuiset eivät näe heitä, eivät jaksa kohdata heitä, koska ovat niin kiinni omissa haasteissaan tai ongelmissaan. Ehkä tätäkin ryhmää voisi yrittää lähestyä kirjoin?
En ajattele varsinaisesti selkokielisiä kirjoja, mutta rohkaisevia, lämminhenkisiä selviytymistarinoita, jotka on kirjoitettu vetävällä helppolukuisella tyylillä. Voisi olla myös ihmissuhteita ja rakkautta ja luottamusta oikeudenmukaisuuden ja hyvyyden voittoon. Mikä voi tämän nykyisen ajan hengen keskellä tuntua todella lällyltä, koska kuka tahansa näkee jo otsaluullaan, ettei elämässä käy niin. Siksikin tällaisten kirjojen lukemiseen pitäisi kannustaa.
Puhutaan etsivästä sosiaalityöstä. Siis siitä, että ei odoteta ongelmatyyppien varaavan aikaa vastaanotolle, vaan lähdetään hakemaan niitä ja pyritään luomaan näihin ihmisiin kontakti jotta heitä voitaisiin auttaa. Mietin olisiko sieltä suunnalta omittavissa asennetta ja menetelmää jolla voisi tehdä etsivää kirjallisuustyötä. Siis etsiä lapsia ja nuoria, jotka eivät lue, ja yrittää auttaa oikeita kirjoja oikeiden lukijoiden luokse.
Joo tiedän, on kirjavinkkarit. Ja arvostan kirjavinkkausta. Mutta sen oheen ehkä voisi yrittää luoda jonkin toisen menetelmän, tällaisen kohderyhmätietoisemman. Siis etsiä ne, jotka eivät oikein jaksa kiinnostua ja lukea. Ja me voisimme huolellisemmin miettiä miksi he eivät lue.
(No itsestään selvä vastaushan on, että kun tarjolla on viihde-elektoriniikka ja paljon harrastuksia. Mutta missä määrin lukemattomuus johtuu siitä, ettei löydy kiinnostavaa kirjaa? Sekin on nimittäin mahdollista, että jotkin kirjat eivät kiinnosta, kun sitten taas joku toinen kiinnostaisi.)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mitä mielessä!